En olekkaan kirjoittanut taaskaan hetkeen. Enkä edes tiedä mistä se johtuu? Olen kuitenkin käynnyt bloggerin puolella lähes joka päivä mutta mitään en silti aikaan ole saannut aikaan.
En oikein tiedä miltä minusta edes tuntuu, mitä minulle kuuluu? Eikai mitään. Tietenkin päällimmäisenä mieleeni tulee stressi koska numeroni vetelevät pohjanoteerausta, olin melkein koko viime ja sen edeltävän viikon poissa flunssan takia ja yhteishautkin ovat aivan nurkan takana. Jo pelkkä niiden ajattelu saa minut ajattelemaan etten pääse mihinkään kuitenkaan. Etten ole tarpeeksi hyvä. Ja tottahan se on.
Minusta myös tuntuu että alan olemaan yhä etäisempi jokaisen tuntemani kanssa, etenkin rakkaani ja tuomaksen, heidän kenestä välitän eniten. Olen myös pitänyt etäisyyttä blogistani jos niin voi sanoa ja jokainen tunteeni ja ajatukseni on vain vellonut pääni ihmeellisessä maailmassa ympyrää, välillä hitaammin ja välillä nopeammin. Minusta tuntuu että olen taas sekoamisen partaalla eikä kukaan näe mitään, tai ainakaan sano siitä mitään vaikka huomaisikin.
Olen lihonnutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti