Olen siis erillainen lyhyt tyttö, joka pitää pitkistä tuuheista hiuksista ja rajuista meikeistä. Tatuoinneista ja lävistyksistä, tatuointeja harmittavasti en vain omista. Muut itseltänikin jo löytyy. Ihannointia löytyy myös laihuuteen ja arpiin.
Muuta arkipäivän ihannointia minulla löytyy muummuassa;
Neuleisiin,
Olen myös älyttömän hellyydenkipeä ihminen josta poikaystäväni luultavasti saa kärsiä. Minulla on oikeastaan kokoajan ikävä häntä. Vaikka kaukosuhteessa sen varmaan paremmin ymmärtääkin. Olen myös älyttömän herkkä ihminen, minulle ei tarvitse sanoa kuin jotain ihan pientä ja olen jo pillittämässä (olikohan tuo viisasta kertoa täällä). Ja olettekin varmaan jo ymmärtäneet että seurustelen. Oikeastaan olen kihloissa, ja pian tulee puolitoista vuotta täyteen. Voisin sanoa että elämässä on edes jotain hyvää, voin sanoa olevani rakastunut <3. Asioita jotka kuuluvat arkipäivääni kuuluu on musiikki, rakastan kuunnella kun joku soittaa tai laulaa <:. Pidän myös juoksemisesta todella paljon, minua vain harmittaa kun se on kesänaikana jäännyt. Pitää alkaa juoksemaan taas niin kunto paranee!
Jos taas henkisestä puolestani voi sanoa, niin vaikka olen vielä teini-ikäinen sen angstit alkoivat jo ala-asteella ja tuntuu että teini-ikä meni jo ohi. Mieltäni kuitenkin riistää huoli kaikista, ei varmaan ole olemassa itselleni vähääkään läheisempää ihmistä josta en olisi huolissani, samalla yritän itse kamppailla masennukseni ja syömishäiriöni kanssa. Ahdistuneisuushäiriötäkin minulla on lievänä, mutta paniikkikohtauksia ei tule kuin ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. Itsetuntoni taas on melkeimpä nollassa. Peilikuvaani vihaan, ja hyvin harvoin näen itsessäni mitään hyvää. Ja masokisti olen, enkä oikeastaan edes häpeä sitä. Enkä tarkoita tällä nyt mitään angstaan ja viiltelen ja siitä tulee hyvä olo. Onhan tämäkin totta, mutta minä nautin kivusta, oli se millaista vain. Se on eritavalla nauttimista. Usein satutan itseäni vain siksi koska se tuntuu niin hyvältä , ja vain koska arvet ovat mielestäni todella kauniita. Sanokaa vain hulluksi, mutta olen viiltely addikti.
Minulla on myös lääkitystä, ei ketipinoria ja rautalääkitystä kummempaa ,mutta lääkkeet on silti. Ja olen myös kasvissyöjä, ei siis minkään laista lihaa. Tosin maitotuotteen ja kananmunaa kyllä syön. Lakto-ovovegetaristi siis (:
Rakastan myös laittautumista, joka toisaalta on ristiriidassa sen kanssa kuinka vihaan peilikuvaani. Pidän laittautumisesta voisin tehdä sitä vaikka kuinka kauan...vaan enpä ole koskaan tyytyväinen lopputulokseen. Tuosta tulikin mieleen..kyllä olen pahemman asteen perfektionisti. Kun jotain teen sen pitää onnistua täydellisesti, ja kuten melkein aina käykin. Se ei onnistu niin, jota seuraa maailman loppuminen ja miltein itku.kuten sanoin olen herkkä.
Ja mitä pelkään vai? Hämähäkkejä, yli kaiken. Ihmisten menettämistä, epäonnistumista, ja hampaiden lähtöä. Ja sitten minua jotenkin kuvottaa jos jotain toista rääkätään henkisesti, en pidä siitä lainkaan. Kun taas itseni kanssa se menee täysin toisinpäin. Sadistisuus on kaunista, kunhan sen osoittaa minua eikä muita kohtaan~
Eli näin loppujen lopuksi olen varmaan aika epätavallisen normaali hyypiö. Tietenkin jos tulee kysyttävää niin kysykää vain, vastaan melkein kaikkiim.
Hyvää yötä jo valmiiksi. Ja pärjätkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti