Päätä särkee, oksetus alkaa jo pikkuhiljaa olemaan poissa. Istun junassa ja koitan selvitä darrasta jääteen avulla. Eilistä en edes halua ajatella. Kuinka onnistuinkaan saamaan itseni siihen kuntoon.
Kaverini siis täytti 20, saavuin juhlapaikalle jossain seitsemän aikaan. Katsoimme suomen peliä ja putousta ja aivan huomaamattani sitä alkoholia vain kului. En varmaan ole ikinä ollut niin humalassa, ja kyllä muutkin totesivat että olin aika pahassa kunnossa. Silmäni harottivat niin paljon etten kuulemma pystynyt katsomaan kunnolla ihmisiä. Kaikki pyöri, osa vittuili olostani, osa oli huolissaan. Yksi taisi jopa itkeä. Taisin nukahtaa jossain kymmenen maissa. En ole aivan varma mutta niin arvelisin. Onneksi oksensin oikeastaan kaiken ulos, niin päivän aikana syömäni asiat että alkoholin. Voiko tosiaan niin surkeaan tilanteeseen joutua vahingossa? Jaa.
Vaikka jollain masokistisella tavalla se lähes sammumispisteeseen asti joutuminen tuntui yllättävän vapauttavalta, sanoisin kyllä että ei enää ikinä uudestaan. En vain tajua kuinka jotkut tekevät tuollaista joka viikonloppu?
Ehkä minusta ei kuitenkaan ole tulossa mitään tenni känni ääliötä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti