Kijoittaminen on taas jäännyt, en ole jaksanut. En vain ole. Toivon todella että tämä uuvuttava olo lähtisi. En vain jaksa tehdä mitään, olo on olematon. Tuntuu kuin olisin vain jossain sumun keskellä kun vartaloni nousee aamuisin ylös, menee kouluun, hymyilee ja palaa kotiinsa, enkä olisi itse paikalla. Milloin tämä loppuu, milloin tunnen taas?
En mennyt tänään edes kouluun, olen vain makoillut ja kuullut isäni huutoa että kyllä minun pitäisi jaksaa vain mennä. Mittakun en vain jaksa. Muutamat keskustelut ovat lähiviikkoina edes vähän piristäneet. Mutteivat nekään ole poistaneet mitään.
Ruoka ei maistu miltään, mikä tosin on vain hyvä. Mutten jaksa mennä juoksemaankaan. Näen jo unia siitä miten kaipaan juoksemista, ja että en saan lihota. Mutta herätessäni en jaksa tehdä mitään..lainkaan.
Anteeksi en saa taaskaan kirjoitettua mitään, enkä jaksa edes etsiä kuvia. Minusta tuntuu että pidän hiukan taukoa, ja koitan löytää jotain tämän kaiken sumun keskeltä. Halusin vain ilmoittaa että olen elossa, sillä en ihmettelisi vaikken olisikaan. Palaan sitten joskus, toivon että pian.
Voimia. ♥ Olethan vielä kunnossa? Eksyin blogiisi vasta äsken, mutta toivon todella, että olet nyt matkalla kohti parempaa elämää. Hurjasti tsemppiä. Muista, ettei aina tarvitse jaksaa, mutta joskus sun on tehtävä valinta terveen ja sairaan välillä, niin kuin meidän kaikkien. Valitaan vaihtoehdoista ensimmäinen.
VastaaPoistahttp://salaisiasanoja.blogspot.fi/
Oi, kiitos paljon sanoistasi :3 pärjäile sinäkin. Ja uskon että joskus kaikki menee vielä parempaan suuntaan, kun sieltä pimeydestä jaksaa kiivuta ylös. Sentään on pieniä elämän piristyksiä, ihmisiä ja esim tuo kommenttisi :--) toivon että sinulla on hyvä päivä ja kiitos vielä c:
PoistaJa vilkaisempa vielä blogisi :--)
Poista