"hold me close, don't let go, watch me burn"

     Poltan savua ilmaan, ja toivon että inhottava pala kurkussani johtuisi nikotiinin puutoksesta. Mutta ei, se johtuu ahdistuksesta sisälläni. Kaikki läsähtää taas kasaan, vajoan pimeään aukkoon, enkä pääse ylös vaikka kuinka yritän kurottaa pieneen valopisteeseen. Olen valehtelia, olen epäonnistunut, heikko.


           Kävelen kerrostalon sisälle, kodiksiko sitä pitäisi kutsua? Sisällä haisee vahvasti viina, ja isäni sopertaa humalassa jotain naisystävästään ja koulun käynnistä.

     Kävin kavereideni kanssa tänään elokuvissa, katsomassa sen uuden thorin. Omatuntoani koputetaan, olen nähnyt sen jo kerran, mutten uskalla kertoa siitä. Valehtelen, ei kenenkään tarvitse tietää. Ahdistun, poltan..enkä kerro siitäkään...rakastamalleni ihmiselle! Olen ihan hirveä! Mutten voi kertoa, hän pettyisi. En vain pysty. En tee sitä muutenkaan kuin silloin kun kaikki tuntuu näin pahalta, kun vajoan pohjalle. Onko se väärin?

             Miksen onnistu koskaan missään? Miksi se sattuu niin paljon?

         Olen syönnyt lähiaikoina ihan liikaa, liikkunut liian vähän. Paskasti kirjoitettu anoreksiasta kertova kirja nosti minut jaloilleen. Tajusin kuinka huono olen, kuinka kontrolli pitäö saada takaisin. Se on _pakko_ saada takaisin. Huomenna pisän paaston, juon vain. Vettä, kahvia, teetä, light limua ja ehkä kaakaota. Veteen tehtynä tietenkin. Nyt kun meille tuli kahvikonekkin jonka isäni osti. Tulen varmaan elämään sillä pari päivää. Ainakin yritän. Minun on onnistuttava siinä.

        En ole saannut edes tätä hemmetin blogia kirjoitettua. Tumtuu vain että epäonnistuisin kaikessa mahdollisessa. Olen väsynyt kokoajan. Ja kaikki tuntuu menevän päivä toisensa jälkeen vain pahemmaksi. En jaksa pitää yhteyttä edes rakkaaseeni, tämän iltainen elokuvakin oli sovittu jo pitkä aika sitten, siksi menin. Ja kukaan ei jaksa ottaa yhteyttä minuunkaan. Olen yksin tämän kaiken kanssa, mutta jollain tapaa se on vain hyvä asia.

        Tästäkin tekstistä tuli niin epäselvä. Niin epä...kaunis! Minusta tuntuu että viiltelen tänä iltana. Olen pidätellyt senkin kaipuuta niin kauan. Ehkä se valopilkku löytyy jostain sitten joskus.

Toivottavasti teillä on mennyt paremmin kuin minulla. Inspiraationi katosi taas, joten taidan lopettaa tähän. Pärjätkää ja hyvää yötä. 

Vielä joku kaunis päivä, minäkin olen laiha.

Joku päivä, minäkin onnistun vielä.