pieniä ilon ja surun aiheita, ahdistusta ja sumua. niistä syntyy pienen tytön elämä.

Istun junassa ja vatsaani sattuu kotitalouden tunnin ruoka, tuntuu että olen aivan turvonnut. Se oli viimeinen kotitalouden tunti ja olen iloinen..ei enää ruokaa koulussa. Hyvä niin. Ne tunnit ovat muutenKin menneet vain ahdistavammiksi kokoajan. Varsinkin tänään, olin ihan yksin ryhmästäni istuin vain. Ja tuntui että jokainen tuijotti syömistäni vain hiljaa, joku nauraa taustalla ja oloni on entistä pahempi kun olen saannut melkein kolme kertaa pienemmän annokseni syötyä ennen kuin muut, vajoan taas siihen pimeyteen, yksinäisyyteen ja olen syönnyt taas aivan liikaa. Eilen söin ihan liikaa, herkuttelin veljeni kanssa kun hän tui lukemaan kokeisiin kanssani. Auttamaan matematiikasta. Eikä se hyödyttänyt loppujen lopuksi mitenkään! Tursusin vain ruokaa ja sain huonon arvosanan kokeesta. Toissapäivänä söin vain kolme ranskalaista, ei enää ikinä mitään niin rasvaista ja epäterveellistä hyihyihyi! Tiistaina en syönnyt lainkaan, yhtä murustakaan. Ja sellaisia päiviä tarvitsen lisää, siitä tulee niin hyvä olo. Nyt olen siis menossa tampereelle. Siellä ovat äitini ja poikaystäväni joten minun on pakko syödä. Muttei pakko syödä paljoa, kaikki tuntuu vain olevan liikaa. Onneksi suunnittelimme menevämme ainakin jokin päivä ulos lenkille. Yritän nyt iloita että saan nähdä taas rakastani mutta mielentila vain tuntuu niin väärältä. Viikonloppuna ei siis tule tekstejä. Kirjoitan sitten kun siltä tuntuu. Luultavasti sunnuntai illasta tai maanantaina. Kiitos päivänpiristäjä kommentoijastani, luin sinunkin blogiasi ja pidän siitä miten kirjoitat. Voimia sinulle! Ja pitäkää kaikki muutkin hyvä viikonloppu. Yrittäkää nauttia niistä pienistä hetkistä jotka aina välillä tuntuvat olevan kadoksissa. Jos niitä ei löydy niin etsikää itsellenne se tähdenlento :--)