A perfect escape,

Minua väsyttää kello on 16 yli kaksitoista enkä saa unta. En useinkaan saa tähän aikaan, mutta yritin koska en haluaisi olla huomenna väsynyt. Menin tunti sitten sänkyyn, suljin tabletin ja siitä asti olen pyörinyt sängynpohjalla ja miettinyt ties mitä.

  Keikka oli mahtava, kaiken sen päivän aikana tapahtuneen arvoinen. Aamulla puoliviideltä heräämisen, rasittavan pitkän matkan ja pakkasessa kököttämisen arvoinen. Piinaavien tuntien, ihmismäärän paljouden ja tuntien tärisemisen arvoinen. Sinä päivänä söin n 6 keksiä, join kaksi ja puoli kuppia kahvia, mustana. Ja minimaalisen pienen hörpyn colaa, ja vettä hieman. Keksien suklaapäälinen oksettaa ja tuntuu että se on liikaa. Kolmen tunnin riehuminen lohduttaa hiukan. Silti en voi lopettaa hermostuksesta nenäliinojen repimistä takin taskuissa. Ihmisiä on liikaa ja olen taas syönnyt liikaa. On kylmä, ja vielä vessahätäkin.

   Raskas musiikki soi ja laulaja karjahtaa. Tunnen että jalkani eivät kanna enää, ja minulla on vieläkin kylmä vaikka selkäni on hiestä kostea. Jatkan vielä pomppimista minun on pakko. Ja kesken keikankin katson lavalle ja mietin palaako kaloreitani tässä tarpeeksi. Lopulta minun on yksinkertaisesti pakko lähteä takaisin taakse, ahdistus ihmispaljoudesta alkaa painamaan päätäni, ja silmissä kuva alkaa sumenemaan. Hoipertelen väkisin taakse ja ostan baaritiskiltä vettä pullollisen. Juon sitä rauhoitun hiukan ja kappale loppuu. Laulaja puhuu hiukan jotain mutta nyt se menee lähinnä ohi. Uusi laulu alkaa ja jään taaemmas pomppimaan ja huutamaan. "Sinun on pakko jatkaa vaikket jaksaisi" hokee pääni ja jaksan kolme viimeistä kappaletta vielä. In the end loppuu, ihmiset hurraavat ja itku valuu silmistäni. Tärisen ja hoipertelen ihan lähellä olevaan vessaan. Lukitsen vessan ja oksennan mahanesteitäni ulos verenmaku suussa. Keho ei yksinkertaisesti kestä. Kuulen että joku tulee sisälle vessaan, pelkään että hän kuuli ja kävelen vain ulos. Keikka on loppu, liiankin nopeasti kuten aina.

Sentään sain nimikirjoituksen ja halin ashleyltä. Sed tuskin ketään kiinnostakkaan mutta kuitenkin.

Tänään olen vain nukkunut, en päässyt edes kouluun kun olin niin väsynyt. 21 tuntia valvomista, usea tunti matkustamista saman päivän aikana, pakkasessa istumista, ja keikalla riehumista. Olin kotonani vasta neljältä aamuyöstä ja sain itseni ylös sängystä vasta kahdelta. En tosiaan tajua mistä lähtien olen uupunut näin helposti...