Istun bussissa matkalla kotiin, mieleni tekisi kuunnella musiikkia, mutta unohdin kuulokkeet kotiini. Joten päädyin taas kirjoittamaan tänne. Olen huomannut että siitä on tulossa melkein tapa, aina kun kouluni on päättynyt kirjoitan tekstin bussimatkalla kotiin, tai ainakin osan siitä. Kestäähän matka kuitenkin yleensä sen jonkin 45 minuuttia. Bussi matkat nimittäin ovat aikaa, jolloin voin istua vain bussin perällä, mietiskellä ja kirjoittaa ilman että kukaan saa tietää. Se on oikeastaan aika vapauttavaa.
Ahdistaa, kun meillä oli viimeisenä köksää. Tuntuu että söin eilenkin liikaa ja minua on sen takia oksettanut koko päivän.ja sitten saatana pitää alkaa syömään jotain raparperi piirakkaa. Ensinnäkin maku etoo aivan liikaa. Ja se kalori määrä. Olisiko ollut jotain 260 kaloria, sisässäni vain parissa kymmenessä minuutissa. Hyi :c tekisi mieli oksentaa.
Onneksi en ole syönnyt tänään muuta. Enkä aiokkaan. Juon vain loppu illan teetä ja aion pysyä alle 500 kalorissa, koska minun on pysyttävä dieetissäni, pakotan itseni siihen koska tiedän että voin vielä joku päivä olla taas oman vartaloni herra. Se vallan tunne tuntuu lumoavalta. Voi kun ihmisen ei tarvitsisi syödä lainkaan.Se olisi aika taivas.
Ja jostain syystä oloni ei edes ole sellainen että haluaisin pakko mielteisesti juoksemaan ja hyihyihyi kun olen läski! Ei vain ole, ja se oikeastaan häiritsee koska niin pitäisi olla.
Mutta ei oloni on vain väsynyt. Väsynyt ja pettynyt itseensä. Tuntuu että uupumus alkaa taas ottamaan vallan, se tyhjyys jota joskus kaipasin. Se tyhjyys jonka pelkään tulevan takaisin. Se on se tunne kun vain väsyttää voisi vain nukkua koko ajan ja silti väsyttää. Ei jaksa tehdä tai välittää mistään. Olisi vain paikoillaan ja kaikki on tyhjää.
Melkein kuin joku pikku poika olisi käynnyt päässäsi ja kumittanut sieltä kaiken pois. Tunteet ja kaiken. Kuin olisit vain vahanukke joka liikkuu väkisin eteenpäin. Toivoisit että joku kävisi piirtämässä kaiken takaisin, kirjoittamassa ne satuttavat sanat. Tuntuu ettet kestä sen kaiken valkoisen ja tyhjän keskellä. Ja sitten kun tunteet taas palaavat, haluat takaisin tuohon tyhjään tilaan. Kun mikään ei tunnu miltään. Mikään ei satu. Mitään ei ole.
Anteeksi taas tekstin sekavuutta, tuntuu ettei pää toimi ollenkaan....
Huomenna helsinkiin. Tuntuu siltä juuri nyt ettei siitä tulisi mitään. Ja pelkään että olen lihonnut niin paljon ettei hän pidä minusta enää. Vaikka tiedän ettei niin ole. Eilen vielä odotin sitä, kai nyttenkin em vain osaa tuntea sitä juuri nyt. Ehkä siitä tulee ihan hyvä reissi...
Ja värjäsin eilen pinkkiä hiuksiini, näistä tuli ihan kivat :3. Mutta jos en nyt saa kirjoitettua enempää ennen tet jakson loppua, niin hei hei kaikille. Viettäkää hyvä viikonloppu ja seuraavat kaksi viikkoa <: toivottavasti saan tämän tabletin mukaani niin voin edes muutaman kerran kirjoittaa. Haleja :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti