meni taas perseelleen..

           Tänään on ollut levoton päivä, tosi levoton.

   Ahdistaa viikonloppu, etenkin lauantai ja sunnuntai. Niiden kahden päivän tapahtumat. Perjantaista muistan lähinnä vain sen kun syötiin nuudeleita keittiömme pöydällä, ja minua ahdisti silloin. Perjantai oli hyvä päivä, sain autettua yhtä ystävääni.
  Kyllä lauantaikin alkoi ihan hyvin, kaikki joivat ja nauroivat. Ainoa ongelma silloin oli muiden kovaäänisyys, joten siirryimme ulos, yhteen rantaan. Siellä kaikki läsähti kasaan. Se alkoi yhden kaverini surukohtauksesta, ja hän kertoi olevansa rakastunut tuomakseen. Tuomas taas..no hän on liian a-seksuaali sellaisseeseen. Mutta muistan sen liian selvästi, sen pienen tytön huudot että miksi hänen ei anneta olla onnellinen sillä verukkeella että muut eivät olisi, huudot siitä kuinka paska hän on, surullisen tuskaiset humalahuudot siitä kuinka hän haluaa vain kuolla. Ne kaikuvat mielessäni, ja se kuinka hän sanoi että minun on hyvä lohduttaa ja sanoa että tiedän ne tunteet koska seurustelen. Kyllä pienet hetket merkitsevät, mutta enkö saa itse tuntea tuota samaa?
 

Muistan myös selvästi sen kun istuin maassa tuomaksen kanssa, halasin häntä. Ja itkimme molemmat. Hän sai siinä useamman paniikki kohtauksen ja oli ihan humalassa. Hän kertoi kuinka rakastaa minua, ystävänä siis. Ja kuinka ei halua menettää minua, vaikka tietää menettävänsä. Kuinka hän ei halua näyttää olevansa niin heikko kun hän on. Ja kuinka häneenkin sattuu vaikka kaikki ajattelevat häntä vain pellenä, tukipilarina ja hyvin voivana. Tiesin aina ettei hänellä ole kaikki hyvin ja olen jo pitkään ollut huolissani. En sitä vain osaa näyttää. Se tosiaan pisti miettimään. Mutta tuomas siniulla on aina minut rakastan sinua. <3

Itse olin koko illan melkein selvinpäin. Kolmen ihmisen tukipilarina. Muttei se haitannut jos heitä vain autoin. Mutta söin liikaa, join liikaa, ja kalorit tursusivat. Tänään en ole syönnyt mitään. 

Sunnuntai tosin tuntui menevän vielä huonommin. Tuntui että aamulla kaikilla oli hieman kiusallinen olo eilisestä. Ja tuomasta lähinnä oksetti se että joku piti hänestä, ja hän oli seurassamme. Mutta kaikki muuttui kun jäin yksin, yritin hiljentää mieleni ajatuksia, yritin rauhoittua. Mutta oloni oli helvetin sekava. Enkä ollut edes varma että millä tavalla, se vain oli, ja yritin pitää paniikkikohtaukset poissa. Olin ihan yksin, ja tiesin etten pärjäisi. Illemmasta rakkaani soitti minulle. Hän halusi parantaa oloani. 

Aluksi se kai onnistuikin, nauroin ja hymyilinkin. Oloni ei ollut niin yksinäinen. Silti tunsin jonkun inhottavan palan kurkussani, ja se ahdisti. Puhelu meni hiljaiseksi ja joka kerta kun emmme puhuneet oloni meni pahemmaksi ja pahemmaksi. Myönnän että olin pienessä hiprakassa, olin juonnut yksin juomat mitä oli jäännyt, kun sitä ei paljoa ollut, enää kaapissani oli vain yksi neljäs osa suomi viinaa.

Ja sitten se tapahtui, sain paniikkikohtauksen puhelimessa. Toisen melkein perään ja vielä kolmannenkin. En saannut happea ja tuntui että olisin ihan sekaisin. 

 En kestänyt sitä kauaa, hain vain viinan jämät kaapistani, ja aloin juomaan sitä raakana. Eikä se tuntunut edes pahalta, halusin vain rauhoittua, halusin unohtaa. Kerkesin juomaan siitä ehkä vajaan puolet kun poikaystäväni ei kestänyt, hän sanoi muutaman kerran että kaada se pois, en uskonut vain jatkoin, hän sanoi sen vielä kovempaan ääneen, ja tunsin ahdistuksen tulevan uudestaan. En saannut happea ja pelkäsin että paniikki tulisi uudestaan. Join vielä yhden ison huikan ja heitin lopun pois. Tärisin vain  ja itkin pyysin anteeksi. Ja olen siitä vieläkin pahoillani. Kuulen vieläkin päässäni sen äänen joka sanoo että hän voi haistaa viinani melkein puhelimen läpi. Se ääni kuulosti vain siltä että häntä kuvottaa. Muistan vieläkin sen epätoivoisen huudon "nyt perkele heitä se viina pois!" ja sen kaiken. Ne ei katoa päästäni, ja rakas olen pahoillani. Mutta silti hän yritti nähdä puoleni asiasta. Hän sanoo ettei ole vihainen, hän sanoo ettei pettynyt minuun. Mutta tiedän kyllä, niin oikeasti oli...

 Silti tänään hän on yrittänyt kysellä vointiani, hän huolehtii minusta vaikka olen tälläinen paska. Kiitos rakas. Ja anteeksi, anteeksi että olen sairas.

Rakkaani linkkasi minulle eilen tämän gifin yöllä,  mutta näin sen vasta aamulla. Toivottavasti se piristää teitä muitakin yhtä paljon kuin minua piristi. :3 

Ja kiitos vielä yhdelle lukijalleni joka tätä jaksaa seurata. Ja kiitos yli kolmesta sadasta katselu kerrasta. Wow se on oikeasti paljon :--)